Pidro

Pidro

Pidro on suomalainen korttipeli, joka juontaa juurensa muun muassa amerikkalaisesta Pedro-korttipelistä. Pidroa pelataan normaalilla 52 kortin pakalla ja neljän hengen kesken pareittain.

Pidron historia

Pidroa on pelattu jo hyvä tovi, sillä sen voidaan sanoa syntyneen jo 1600-luvulla. Toki se ei ole pysynyt täysin samanlaisena vuosisatoja, mutta sen juuret voidaan sanoa tulleen kaukaa.

Pelin siirtyessä Yhdysvaltoihin sen nimi muuttui jossain vaiheessa Pedroksi. Suomeen rantauduttuaan nimestä tuli Pidro (joskus kuulee nimeä “Pitro”). Siitä lähtien se on viihdyttänyt suomalaisia pelaajia ja ollut suurimmassa suosiossa etenkin Kokkolan alueella. Pidrosta kiinnostunut voi lisäksi viihtyä kasino-nimisen pelin parissa, josta voi lukea lisää täältä.

Pelin tavoite

Pidrossa parit pyrkivät voittamaan pistekortteja tikeissä. Ennen korttien pelaamista pelaajilla on kuitenkin mahdollisuus luvata voittavansa tietty määrä tikkivoittoja. Jos pari ei pääse lupaamaansa määrään voittoja, on tiedossa miinuspisteitä. Tässä pelissä pelataan kuitenkin epätyypillisesti ainoastaan yhden maan kortteja. Korkeimman huudon tehnyt pelaaja saakin päättää pelattavan maan, joten voi olla, että huutaminen kannattaa.

Pistekortit ja korttien arvojärjestys

Valteista pistekortteja ovat ässä, jätkä, kymppi, vitonen ja kakkonen. Sekä valttimaan, että sen kanssa samanvärinen toinen vitonen ovat 5 pisteen arvoisia. Valttimaan vitonen tunnetaan myös nimellä “pidro”. Valttikakkonen on myös hieman erityinen. Kaikki muut pistekortit tulee voittaa tikeissä, mutta valttikakkosen piste menee sen pelanneelle pelaajalle.

  • Ässä = 1 piste
  • Jätkä = 1 piste
  • 10 = 1 piste
  • 5 = 5 pistettä (valttimaan 5 + samanvärinen toinen)
  • 2 = 1 piste (pelannut pelaaja saa pisteen)

Yhteensä pelissä on jaossa 14 pistettä.

Korttien arvojärjestys

Valttikorttien arvojärjestys menee seuraavasti:

  1. Pidro eli valttivitonen
  2. Valttivitosen kanssa samanvärinen vitonen
  3. Ässä
  4. Kuningas
  5. Kuningatar
  6. Jätkä
  7. 10
  8. 9

  9.-15. 8-2

Muiden kuin valttikorttien arvojärjestys on perinteinen:

Ässä on suurin, kakkonen on pienin ja vitosetkin ovat omilla paikoillaan (paitsi valttimaan kanssa samaa väriä oleva vitonen, joka myös lasketaan valtiksi).

Jako

Jokaiselle pelaajalle jaetaan yhdeksän korttia. Ne jaetaan kolmen kortin nippuihin ja jako alkaa etukädestä.

Pelaajille jaetaan myös neljä apukorttia, kuvapuoli alaspäin. Pelaajat saavat katsoa käsikorttinsa, mutta eivät apukorttejaan. Apukorttien jako alkaa jakajasta.

Huutaminen

Peli alkaa “huutamisella”, jonka aloittaa etukäsi. Huutamisella tarkoitetaan sitä, että parit lupaavat voittavansa tietyn määrän pisteitä valitsemallaan valtilla. Tässä kohtaa ilmoitetaan vain pistemäärä, ei maata, jolla pari olettaa pisteet saavuttavansa. Huudon täytyy olla vähintään kuusi pistettä ja enintään 14 pistettä. On aina huudettava korkeampi tarjous kuin mitä edeltävät tarjoukset ovat olleet. Huutamisen saa kuitenkin jättää väliin. Jos kukaan muu ei huuda mitään, jakajan on pakko huutaa kuusi pistettä. Ainoastaan korkein tarjous lasketaan. Korkeimman tarjouksen huutanut pelaaja valitsee pelattavan valttimaan.

On myös mahdollista huutaa 28 pistettä, jos oman niin sanotusti “varman käden”. Varmassa kädessä on valttimaan ässä ja kakkonen. Tässä tapauksessa, jos pari onnistuu keräämään kaikki 14 pistettä, pisteet tuplataan ja he saavat huutamansa 28 pistettä.

Pelin kulku

Korkeimman tarjouksen huutanut pelaaja siis päättää millä maalla pelataan. Pelaajat saavat tässä vaiheessa katsoa apukorttinsa. Sen jälkeen heidän tulee valita kuusi käteen jäävää korttia ja loput heitetään pinoon kuvapuoli alapäin.

Jos pelaajalla ei ole kuutta valttimaan korttia, käsi pitää täyttää muiden maiden korteilla.

Jos valttikortteja löytyy enemmän kuin kuusi, ylimääräiset tulee “myydä”. Nämä kortit laitetaan pöydälle kuvapuoli ylöspäin. Ne siis näytetään kaikille pelaajille, jonka jälkeen ne ovat poissa pelistä. Pistekortteja ei saa myydä.

Muiden maiden ylimääräiset kortit heitetään keskelle pöytää kuvapuoli alaspäin.

Pelaaja, joka voitti huudon ja valitsi pelattavan maan, aloittaa. Pelissä on hyvin tiukka sääntö, jonka mukaan pelaajat saavat pelata ainoastaan valttimaan kortteja. Muiden maiden kortit ovat kädessä ainoastaan hämäykseksi. Kun pelaajalta loppuvat valttimaan kortit, hän heittää hämäyskorttinsa yksi kerrallaan keskelle pöytää kuvapuoli ylöspäin omalla vuorollaan.

Isoimman valtin pelannut voittaa tikin ja kerää voitetut kortit oman joukkueensa pinoon kuvapuoli alaspäin. Tikin voittaja myös ajaa seuraavan tikin ja peli jatkuu samalla tavalla.

Pelin lopetus

Kun kaikki valitun maan kortit on pelattu, alkaa pisteiden lasku. Parit saavat voittamiensa pistekorttien pisteet, paitsi valttikakkosen. Valttimaan kakkosen piste menee sen pelanneelle parille.

Jos huudon tehnyt pari saavutti lupaamansa pistemäärän tai keräsi sitä enemmän pisteitä, he saavat pitää pisteensä.

Jos pari ei yltänyt lupaamaansa pistemäärään, he menettävät huutamansa pistemäärän. He eivät myöskään saa voittamistaan pistekorteista ollenkaan pisteitä. Pari, joka hävisi huutokilpailussa, saa aina kaikki keräämänsä korttipisteet.

Pidroa pelataan useimmiten 62 pisteeseen. Siinä tapauksessa, että molemmat parit pääsevät 62 pisteeseen samalla kierroksella, huutokilpailun viimeisellä kierroksella voittanut pari voittaa pelin.

Eri versioita

  • Apukortit voidaan jakaa toisellakin tavalla. Sen sijaan, että ne jaetaan heti aluksi, ne voidaan jakaa huutamiskierroksen jälkeen. Tällöin huutamisen jälkeen, pelaajat niin sanotusti tappavat turhat kortit eli heittävät ne pois ja pyytävät niiden tilalle sen verran kortteja, että kädessä on kuusi korttia. Pistekortteja ei tässäkään versiossa saa heittää pois.
  • On versio, jossa jakaja ei heitä korttejaan pois niin kuin muut pelaajat. Sen sijaan jakaja valitsee vasta lopuksi kaikista jäljelle jääneistä korteista kuuden kortin käden.